Talvi + puutarha = talvipuutarha

Talvella....kesän värit juoksevat sormien lomasta lankoina.

Muodostuvat sukiksi ja lapasiksi.

Hiekan, syreenin, lumimarjan, mustikan,  jossain nähdyn kirkon tiilien kuosiksi ja väreiksi.

Mättäiden tekstuuriksi. Tyrnipensaan oranssia ja hopeaa, valkoista lunta ja tummaa surua.

Terassilla on kylmä ja pakkaskengät nirskuvat.

Villa lämmittää

melkein yhteyttää.

Meinasin tehdä preeriaistutuksen mutta siitä tuli toistaiseksi tällainen

Istutusalue on kyllä preeriamainen eli kyllä siihen paahtaa aurinko, mutta maa-ainesta tuli laitettua paksusti ja se on melkoisen voimapitoista. Nokkosia on saanut nyhtää irti ihan poltteessa! Mutta yhtä kaikki nautin kukkien loistosta ja näkymästä. Laitoin tähän kuvia muistakin heinäkuun kukkijoista, jopa Tallinnasta saakka.

 Ihana laventelintuoksu! Valitettavasti ei välity kuvaan.

 Kokeilen ekaa kertaa kärsämöitä.

 Hain kiinanruususta vartetun pikkupuun taimistolta. Onhan se aika kiva.

Siellä sitä nyt on, kaikkea sikinsokin. Heinäkuussa kukkimaan saatetaan ryhtyä ihan milloin vaan. Kasvuvauhti melkein hirvittää. Ja päivät ovat kuumia ja kesäntuoksuisia. Oi ihana heinäkuu! Ja silti omasta puutarhasta alkaa halajata muailmalle.Vihdoinkin!

Poutapilvien alla Avoimet puutarhat

Viime sunnuntaina vietettiin maanlaajuista puutarhan teemapäivää Avoimet puutarhat. Meilläkin oli ensimmäistä kertaa sitten plakaatit paikallaan ja kelit...melkein kohdallaan tai osittain kohdallaan. Vieraita kävi toista sataa -olin aivan liikuttuneen yllättynyt, innoissani ja otettu. Kyllä puutarhaihminen toisia samanlaisia kaipaa juttukaveriksikin. Monen kanssa ehdin jutellakin kaikenlaista alppiruusuista nokkosiin ja puutarhaseuran matkoihin. Oli hieno kokemus.

 

Tässä vaiheessa alkoi lyhytkestoinen raekuuro ja sade.

 

Kaunista ja kirkastakin osui Avoimiin puutarhatunteihin kyseisenä päivänä. Silti illalla piti mennä saunaan lämmittelemään. Jotenkin se kylmän sateen ja lämpimän auringonpaisteen vuorottelu kävi lihaksiin. Lämpimiä päiviä tässä odotellaan lisää. Kesään kuuluu pouta, eikö kuulukin. Enimmäkseen.

Lumisade ja poutapilvet kuuluvat näköjään yhteen

Tänä aamuna klo 06.10 alkoi lumisade ja päättyi noin varttia myöhemmin auringonpaisteeseen. Huh.

Eipä tuohon ole lisäämistä. Mutta aurinko paistaa jo ja Poutapilven puutarha jatkaa ja terassin lasikaton läp paistaa jo arinko. Lumikerros hävisi.

Uusi kesä ja juhannuskin lähestyy -Poutapilvet seilaavat äärimmäisyydestä toiseen

 

Lasiterassi valmistui ja sitten olikin pakko kohentaa ympäristöä. Ja niinhän siinä sitten kävi että tulin ilmoittautuneeksi Avoimet Pihat -tapahtumaan 29.6.14.

Ja enpä siistikään puutarhaa vieraita varten enempää kuin itseämmekään varten. Piha on meitä varten. Liika rehkiminen toisi stressin, ja puutarhanhoito on rentoutumista!

 

 

Tässä oltiin toukokuulla. Keijuangervopensas töröttää vielä

portaiden juurella.

Seraavassa taikuri on taikonut pensaan pois! Puf! Oikeasti taistelin sen kanssa kaksi tuntia kuumassa iltapäivässä. Minä voitin. Portailla olevaa sahaa oikeasti tarvittiin loppuvaiheen juuren nousemiseen.

Pensas muutti talon toiselle puolelle alppiruusu- ja atsaleaistutuksen vartijaksi. (Vasemmalla). Yksikään lehti ei kuljetuksen aikana kuivahtanut, muuten. Sanoo pensastohtori.

Kyllähän sitä välillä olisi pitänyt istahtaa terassin hehkeyteen. Mutta enpä vaan istunut, koska työt olivat kesken.

Onneksi kylvetty ruohonsiemen oli sentään vihertynyt kuivuneen joenuoman loppupäässä.

Ja chilit voivat hyvin, samoin mustasilmäsusannat...

Terassin etuoven puolelle muodostui tällainen nurkkaus.

Kesäkuun kymmenes löysin terassille arvoisensa pöydän alle parinsadan euron hintaan. Minä onnekas!

Kivituhkaakin saatiin haettua ja sitten kenttäkivien asennus alkoi valmistua, samoin muutaman askelkiven paikat löytyä.

Uskollisen lapioni lepohetki sekalaisessa seurassa.

Mietin vielä, mitä tuohon vasemmalle VOI laittaa. Lumiaurakuljettaja kasaa yleensä lumet siihen talvella -jos sitä nyt tulee.

"Se" alkaa näyttää sellaiselta kuin haluan!

This sight I love

Näin sen pitää mennä. Vielä jotain pientä tulee mutta pakko levätä tässä vaiheessa.

Tässä on hetkellisesti tämän stoorin loppu -vedän henkeä ja lomailen ja odotan Avoimien puutarhojen päivää ja toivotan kaikki tervetulleiksi kyseisenä sunnuntaina tekemään askeleita askelpolulleni ja muuallekin puutarhaan. Vaikka en nypikään joka ikistä rikkaa tieltänne, annan teille mahdollisuuden katsoa, miltä täällä oikeasti näyttää ja olisi oikein kiva jos saisi vielä palautettakin. Ja olen paikalla vastaamassa kysymyksiin - ja myös täällä Bloggerissa!