Kiviä tuli kuutio-kaksi. Tulin iloisemmaksi ja rikkahaksi. Itse kasa on tuolla tontin laidalla mutta kärräilin eilen hiukan jo mamin helmoihin muutaman. Heti olohuoneen ikkunoiden alla takaosassa pihaani, lounaan puolella, on paikka, joka oli painunut ja huusi täytettä. Siihen tippuu hiukan ränniräystäältäkin vettä ja ajaa kaiken maasan aina ulos. Nyt kivet sitonevat massan mutta päästävät veden?
Tämä on siis eilen aloitettu ja aivan kesken. Lisää kuvia sitten myöhemmin kun taas voin tehdä. Jalka kipeytyi taas. Kivipuro siitä on ainakin tulossa.
Kivituhkaakin haimme louhokselta, kaksi peräkärrykertaa, ihan tuosta lähistöltä. Tulee vaihteeksi siistiä. Kun vaan jaksaisi kärrätä ja levittää. Mutta hienoa että sekä tuhka että pyöreät kivet tulivat yhtä aikaa. Saa pelata niitä yhteen.
Louhoksella oli kaunista. Tällaisen puutarhan haluaisin jonnekin. Tai voisinkohan omistaa vanhan louhostontin.
Tai ei kaikkea tarvitse omistaa, omistamisesta on useimmiten vaan harmia, sanoisi Nuuskamuikkunenkin.Minä omistan ne, kun näen ne ja sitten kannan ne mukanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti