Kuorikkeen levityshän se oli, millä aloitin sairausloman. Kuorike on kevyttä ja antaa sopivaa liikuntaa, kunhan tekee oikealta ja vasemmalta lapioliikettä, eikös? Isännän kanssa se kuorma haettiin mutta yksin teoin sen tyhjäsin kottikärrykuormina puutarhan kohteisiin. Virkkasin kuorikkeet paikoilleen. Hitaasti mutta varmasti.
Onneksi on hyvä kipulääkitys, koska luulin olevani terve kun ei tunnu kipua. Tuli virkattua kuorikenuttu puutarhaan ja kyllähän keho liikettäkin tarvitsee.
Kuorike käy alustaksi jopa noille itsevaletuille käsilaatoille.
(Levännytkin toki olen paljolti mutta silti tietyt työt....no joo...en vaan osaa olla tekemättä mitään)
Seuraava virkkauskohde oli pensasaita. Tykkään kovin aidannemaisesta pensasaidastani, jonka olen istutellut niistä pensaista, mitä on ollut saatavilla ilmaiseksi. Naapurista sain aikanaan virpiangervontaimet ja lapsuudenkotoa kiikuttelin pihasyreenintaimet. Syreenit ovat pitkiä ja laihahkoiksi leikattuja ja virpiangervo pulleaa. Kun aidan pihapuolella rupesivat keijuangervot ja jasmike kukkimaan, päätin että nyt se kukinta näytetään ohikulkijoillekin. Äkkiä ostamaan halvin mahdollinen sähköinen pensasleikkuri ja eikun virkkaamaan pensasaitaa. Virkkasin pensasaidan osin ihan alas asti ja kyllä nyt ilma liikkuu mukavasti läpi etupihan ja näemme kaikki ohikulkijat hyvin. :)
Tällainen aukko on nyt pihan itäkolkassa, siitä näkee suoraan ovellemme, tosin matalat pensaat siinä edessä vangitsevat katsojan.
Pala palalta kuistinrumilus katosi. Mies pärvötti sen kuin virkatun patalapun kunnes lohmoinen betonilaatta oli jälellä.
Alunperin kuistin lattian uusimista varten tarkoitetut laudat pinottiin siististi sivuun odottamaan uusia käänteitä.
Ja illan tullen oli mukava hiippailla ihailemassa kuistin alueen valoisaa ilmettä. Kaikenlaista sitä tulee kesäiltoina virkattua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti