Sen suven suloisuutta, työssaoppimassa, toukokuussa 2013

Aloitin työssäoppimisen toukokuun puolessa välissä heti äitienpäivän jälkeen. Opettajantyöt jäivät jo huhtikuulla, kun kirjoittelin lopputyötäni vanhan omakotipihan saneeraustyöstä kestävän kehityksen juonteella-.
Täytin 50 v sillä viikolla. Helle helli ja koko synttäripäivä meni viherrakennustöissä, illalla vielä kävin asiakkaan luona Pihasuunnittelu ja neuvonta GARDENER'S in merkeissä. Elämäni parasta aikaa. Ihan kaikki tyynni.
Ehdottomasti. Jo ensimmäisellä viikolla opin vatupassista ne asiat, mitä en vielä tiennyt ;-) sekä kokeilin ajaa Avantia. Opin nurmikon tekemisen saloja muutenkin kuin Viherrakentajan käsikirjan termein :D. Tein laatoituksia omin päin. Kylvin nurmea käsin oikeaoppisella ranneliikkeellä tontin reunakohtiin. Näin kuinka nurmikonteko alusta loppuun hoidetaan konevoimin Avantilla. Ja sen kylvökoneella, jossa on myös jyrä ja jyrsin.
Näin myös raparperin nostavan ryppyiset lehtensä, avaavan ne kohti aurinkoa ja toukokuista sinitaivasta. Näin vaahteran kirkkaat limenväriset kukinnot sinistä  taivasta vasten. Haistoin lapsuudenkyläni savipellon tuoksun yhdistettynä juuri auenneisiin tuomenkukan tuoksuihin. Tein ihanan matkan uuteen, jossa yhdistyivät lapsuuden tuoksut ja  jatkuva omalla  epämukavuusalueella liikkuminen. En oikein osannut aluksi mitään ja kaikkeen tarttuminen oli iso haaste. Niin no lapioon ei. Eikä laattojen kanniskeluun tarvinnut harjoitella -vai eikö -sain siinä selkääni trauman, jota tässä nyt sairauslomalla hoitelen. Iskiaskipuisena mutta ah niin onnellisena yhäti. 
Paljon muutakin tuli vastaan työssäoppimisen edetessä. Opin ajamaan Avantia ja siirtämään kaivinkoneen kaivamat massat pois jouhevasti. Siitä olen erityisen ylpeä. Koska lähtökohtaisesti olen pelännyt koneita aina jossain määrin, tai vierastanut ainakin. Tuli vastaan myös sellainen ilmiselvä, mutta valitettavasti monilta työpaikoilta puuttuva asia, että kehuminen ja kannustaminen ovat ne asiat, jotka saavat minut ja luultavasti kaikki muutkin ihmiset? vaikka päälläseisoen oppimaan esimerkiksi Avantin ajoa. Ei suivaisa vikojen etsintä tai äänetön sivustakatselu tee kuin hallaa. Työssäoppimisen ohjaajani sattuivat siis kohdalleen, siinä yksi syy että elämän parasta aikaa -aukeama avautui. Sitten hiukan kuvia mukaan. Kaikenlaista olisi mutta henkilöitä kun ei ole lupa laittaa niin...paitsi itseni jos jossain harvoin vilahdan omissa kuvissani.Niitä myöhemmin...

Tällaisia olivat toukokuiset työsäoppimispäivät. Ihanaa, ihanaa. Kaikki ihanuus ei ehkä välity kuvissa, se kasvaa puutarhurin sisällä kohisten. Lisää päiviä next time.