Vuosi 2010 oli raskas vuosi. Saattelin hautaan kaksi siskoani, jotka lyhyen aikaa sairastettuaan menehtyivät syöpään. Päätin tuolloin surun keskellä pitää välivuoden ansiotöistä ja toteuttaa erään unelmani -opiskella puutarhuriksi. Tänään, v 2013 lokakuussa tuo pitkä retki surutyön ja opiskelun sekamelskassa saa yhden etappinsa: valmistun puutarhuriksi.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä mikään lohduta niin hyvin kuin luonto, kasvun ihmeen, sen kukoistuksen ja maan poveen siirtymisen seuraaminen, elämän perusasioiden äärellä oleminen.
Tässä (alla) on eräs kasvi, jotka olen saanut siskoltani. Se on taatankurjenmiekka. Se on erikoinen, pääosin tummankelta-luumunvärinen kurjenmiekkalajike...se se vasta osaa katsoa uteliaana toimiani. Niin kuin iiriksetkin. Olemme siskoni kanssa vakuuttuneita, että myös siperiankurjenmiekat eli iirikset vakoilevat ja tuijottavat ihmisiä. Omalla kasvin tavallaan.
Tämä kallionauhus on vanhemman sisareni hankkima komistus. Hän antoi sen äidilleni ja äiti antoi jakotaimen minulle. Itse puolestani join edelleen siskoni tyttärelle tätä. Iloinen myöhäissyksyn veikkonen.
Oikeastaan kaikki kasvit muistuttavat rakkaistani tavalla tai toisella. Olemisen havaitseminen vaikkapa kuolleena havisevassa talventörröttäjässä kertoo minulle, että joka on kerran elänyt, ei koskaan todella kuole.
Harjoittelimme puutarhakoululla myös kukkasidontaa ennen erikoistuimista (erikoistuin viherrakennukseen)Tässä pieni klippi siitä. Moviemakerilla tehty.Klikk!!
Pääsin opiskelun myötä siis paitsi suremaan rauhassa, myös iloitsemaan koko ajan. Toki opiskelussa on omat vaikeutensa ja kivikkonsa surutyön keskellä, mutta pääosin pääsin iloitsemaan elämästä sellaisena kuin se tulee eteen.
2 kommenttia:
Sinulla on ollut kovat ajat, surullista oli kuulla suuren suurista menetyksistäsi. Vaikka onkin kovin kulunut sanonta, niin aika parantaa. Rakkaat säilyvät muistoissamme ja kulkevat vierellämme, ja aina välillä tulee niin ikävä että itkettää. Mutta sekin kuuluu elämään... Itselläni on aika ajoin hirveä ikävä isoäitiäni, joka nukkui pois pari vuotta sitten. Hienoa oli kuulla opiskelustasi, irtiotto on varmasti antanut sinulle uusia voimia. Onnellista syksyn jatkoa !
Kiitos! <3
Lähetä kommentti