Kylmää ja sateista tänään, siis kamera käteen ja vääntyilemään kuvattavien mukaisiin asentoihin. Jalkoja särkee menneen viikon istuttamisten muistot (ja monen muun-) mutta eipä se makaamisella poistukaan, joten. Eli torstaina päätin, että se kuiva alue kuusen ja mäntyjen alla katetaan ja asennan uudelleen turveharkot. Keskenhän se jäi, mutta hyvä alku tuli. Poissaolollaan loistavat kurjenpolvet Johnny Blue ja jättipoimulehdet, joilla olin ajatellut luoda englantilaista tunnelmaa tähän kuivaan alueeseen. Jäljelle jäivät korenaonnenpensas, alppiruusu ja niiden väliin liljoja... Osa poimulehdistä sai jo uuden kodin mutta Johnnyt ovat edelleen blue ja odottavat mytyssä nurmikolla. Onneksi sataa silloin tällöin, etteivät kuivu. Ei pysty enempää, jalat huutavat apua.

Keskellä ja alinna tässä Johny Bluet. Kyllä näistä vielä isoja kurjenpolvia tulee.

Sitten sitä muuta Poutapilvien puutarhassa, sadepilvien pikemminkin juuri nyt:etupihan vihreys on kauneimmillaan, joskin se elävöittyy vielä kun ukonhattu,taatanmiekat ym avaavat kukkansa. Tai jasmike 'Tähtisilmä'. Tai ihanat keijuangervot. Nuo atsaleatkin ovat kyllä suloiset.

 Koreanpihdan valtakuntaa

 Nuokkusyreeni on nimensä väärti

 Pajumatto antaa eloa terassipinnalle, jota ei ole nyt ehditty huoltaa. En ole varma haluanko huoltaa.

 Puutarhan tärkein osa: Pikkukaverini Ella. Täyttää 25.6.13 viisitoista vuotta, jos Luoja suo.

Tällaista tänään, puutarhassa, omannäköistä ja hetkessä     elämistä. "Mutta mitä tarkoittaa hetkellinen,  toisti taas Pikku Prinssi.......-Se tarkoittaa samaa kuin 'pikaisen katoamisen uhkaama'.."